Archive for elokuu, 2018

Kohtaamisia 30

Mira ei ollut koskaan osallistunut työpaikan virkistyspäiviin. Jo ajatus majoittumisesta vieraan ihmisen kanssa samaan huoneeseen ahdisti. Hän oli aina pitänyt oman yksityisen elämänsä erillään työminästä. Nyt hän oli kuitenkin päättänyt tehdä poikkeuksen ja oli ilmoittautunut kahden päivän retkelle Turun saaristoon. Hänhän oli joka tapauksessa irtisanoutumassa syksyllä, joten miksi ei, hän ajatteli. Sitäpaitsi hän oli ystävystynyt nyt yhden työkaverin, Roosan, kanssa ja onnistunut ylipuhumaan itselleen Roosasta huonekaverin. 

Jani ei tuntenut uudessa työpaikassaan oloaan hyväksi. Ei etenkään nyt, kun oli pakko osallistua virkistyspäivään jossain Turun saaristossa. Mikään ei ollut Janista epämieluisampaa kuin saunominen ventovieraiden kanssa. Hän oli aina pitänyt muutaman metrin henkistä vallihautaa itsensä ja työkavereiden välissä. 

 

Koko alkukevään kauniit ilmat kääntyivät sateiseksi maanantaiksi juuri virkistyspäivän aamuna. Päivä ei tuntunut kuitenkaan enää hassummalta ajatukselta silloin, kun laivamatkan päätteeksi paisteltiin makkaraa nuotiolla. Ehkä yhteisöllisyydessä oli sittenkin jotain, joka oli jäänyt Miralta kokematta. Hän ei kuitenkaan varsinaisesti tuntenut työkavereitaan, eikä hänellä ollut tarvetta jutella kenenkään kanssa. Mira klikkasi Instagramin auki ja hämmentyi: ensimmäinen kuva oli siitä laivasta, jolla hän juuri oli saarelle tullut. Jani oli postannut sen hetki sitten. Jani, jonka Mira tunsi yli kymmenen vuoden takaa. Itse asiassa Mira ei ollut koskaan tavannut Jania ja tunsikin vain hänen luomansa blogipersoonan, Baccuksen. Jani, Baccus, oli juuri nyt samalla saarella. Mira kommentoi, että tulin muuten juuri tuolla laivalla.

Jani avasi Instagramin ja huomasi Miran kommentin. Hämmentävää. Vanha blogiystävä oli samalla saarella. Mahtaisiko hän tunnistaa Miran. Tai siis Mean, jona hän oli oppinut Miran tuntemaan. Jani puki sadetakin päälleen ja lähti kävelemään tielle, joka erotti saunan ja nuotiopaikan. Tielle, joka erotti kaksi työporukkaa, kaksi eri maailmaa, kaksi ihmistä. Neljä ihmistä, jotka tunsivat toisensa. Ja eivät tunteneet.

Mira näki nuotiopaikalta, että tiellä oli siniseen sadetakkiin pukeutunut mies. Hän tunsi heti, että se oli Jani. Mira nousi, käveli ne muutamat askeleet, jotka erottivat heidät ja ojensi kätensä. Mira ja Jani kättelivät. Mea ja Baccus halasivat. Kaksi ihmistä ja kaksi nettiin luotua alter egoa, kaikki neljä täydessä yhteisymmärryksessä. Kuin olisivat aina toisensa tunteneet. 

Janin oli palattava työporukkansa luokse, samoin Miran. Halasivat erotessaan. Mea ja Baccus jäivät, koska heitähän ei ollut oikeasti olemassa.

Yöllä Mira ja Roosa juttelivat pimeän halki lähes aamuun saakka. Mira oli onnellinen. Tältäkö tuntuu, kun kohtaa ystävissä uuden ulottuvuuden.