Kohtaamisia 28

Mira oli ollut epämääräisen ahdistunut jo pitkään kotonaan. Hän tiesi kyllä, mikä vaivasi: tekemättömät työt, vaatteita ja tavaroita pursuavat komerot, epämääräiset kellaritavarat, joita hän oli hillonnut siellä jo vuosia. Raivaamisen kylkeen kiinni iskeminen ahdisti. Osin pelottikin. Miten hän uskaltaisi heittää pois lahjaksi saamiaan tavaroita, joita oli inhonnut alusta saakka. Sitäkin yhtä rumaa pöytälamppua, jonka oli saanut äidiltään, Mira inhosi niin, että oli maalannut sen mustaksi. Tosin se ei siitä parantunut, kylkeen poltettu poron kuva näkyi edelleen.

Yhtenä päivänä Mira sitten päätti lopettaa ahdistuksensa ja alkoi järjestelmällisesti raivata tavaraa pois. Roskiin, Uffelle, kavereille, myyntiin. Ihan mihin tahansa, kunhan se olisi pois häneltä. Hämmästyttävän helppo oli lopulta sitten kuitenkin luopua siitä äidiltä saadusta lampustakin, jonka hän velvollisuudentunnossaan aina oli ottanut esille äidin tullessa tarkastuskäynnilleen. Mira muisti yhtäkkiä, että äitihän on tulossa käymään. Mutta lamppu oli jo jonkun muun ilona, sillä hän oli lahjoittanut sen seurakunnan kirpparille. Olkoon, ajatteli Mira. Hän sanoo, että se meni rikki.

Mira oli henkisesti valmistautunut äidin tuloon viikon. Selitystä rikki menneestä lampusta hän epäili itsekin. Miten sellainen jykevätekoinen lamppu muka rikki voi mennä. No, ei sen väliä. Mennyt mikä mennyt. Tiistai-iltana äiti soitti ovikelloa sovittuun aikaan. Mira avasi oven valmiina selittämään, miksei se lamppu ollut enää eteisen pöydällä. Äiti oli kuitenkin niin innoissaan, ettei normaaliin tapaansa alkanut heti huomautella asioista. Äiti riisui päällystakkinsa eteisen naulakkoon ja alkoi kaivaa kassiaan. Samalla hän selitti tohkeissaan, kuinka oli bussia odottaessaan päättänyt poiketa kirpputorilla.

Kassin pohjalta äiti kaivoi löytönsä ja innosta hehkuen ojensi aarteen Miralle: ”Katohan sie, mitä mie löysin. Mie ostin tään, ku tää sopii nii hyvin pariks sen miun siulle sillon viis vuotta sitt antamaan lamppuun. Tää nyt on kyl tämmöin musta mut muute samallain. Tää musta onkii kyl hienomp. Sie voisitkii vaik maalaa sen vanhankin lampun mustaks. Olis sit samallaisii.”

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s