Archive for joulukuu, 2015

Kohtaamisia 25

Entinen kantabaari loimotteli jouluvalojaan sateen harmentamassa illassa. Pena oli muuttanut niiltä kulmilta pois pari vuotta sitten. Miten miehen askel olikin tänne saakka nyt kantanut. Nostalgia? Muistot? Ehkäpä. Uteliaisuus? Sen syvällisempiä miettimättä Pena avasi tutun oven, pyyhkäisi huurtuvia silmälasejaan paidan helmaan ja tervehti tuttua baarin pitäjää. Outo ääni vastasi. Oudolla murteella. Pena laittoi lasit nenälleen ja huomasi, että tiskin takana ei ollutkaan enää tuttu mies. Outo murre ojensi kättään ja tervehti: ”Iikka, terve. Melekone ilima.”

Pena nyökkäsi hämillään Karhu-hanaa kohti ja kaivoi rahapussin esiin. Iikka jutteli kuin vanhalle tutulle. Hyvä tyyppi, ajatteli Pena. Samassa sisään astui huohottaen vanhempi nainen. Hän pudisteli sadepisarat harteiltaan, katseli ympärilleen ja sanoi, ettei ole käynyt täällä sataan vuoteen ja heti on mies vaihtunut tiskin takana. Ovi tempaistiin taas auki ja ennen kuin tulija oli ehtinyt katsettaan nostaa, huudahti nainen: ”Atte. Jumalauta. Pitkästä aikaa.”

Mies voi jättää kaupunginosan. Toinen voi lähteä eläkkeelle. Kolmas voi tulla outona Oulusta. Neljäs olla poissa sata vuotta. Viides olla poissa koko naisen aikuiselämän. Ja yhtäkkiä kaikki on kohdillaan. Pena muisti, miksi hän tästä baarista oli pitänyt.


Kohtaamisia 24

Naapurissa oli ollut hiljaista pitkän aikaa. En muista, milloin hiljaisuus oli alkanut. Milloin mahdoin nähdä Peten tai Marin viimeksi. Niin vähän sitä kiinnittää huomiota naapureihin. Kesällä Pete vielä moikkaili pubista tullessaan. Yksin se useimmiten liikkui, Mari kun oli aina yliopistolla. Väitöskirja.

Peten auto oli vain satunnaisesti paikallaan, oman autopaikkani vieressä. Itse asiassa hyvin harvoin se siinä enää oli. Oliko enää lainkaan.

Tajusin kaiken vasta eilen, kun ulko-ovellamme odotti invataksi. Hissistä tuli Pete pyörätuolissa. Mari työnsi. Ilman Maria en olisi tuntenut miestä Peteksi. Hänen kasvonsa olivat ilmeettömät, olemus jäätynyt. Kaikki, minkä olin ennen tuntenut, oli hänessä mutta kuitenkaan ei ollut. Katse, joka aina ennen pysähtyi silmiin, oli hänessä mutta sen takana ei ollut enää ketään.

Tänään alakerrassa on asuntonäyttö.