Kohtaamisia 23

Ensimmäistä lauantai-iltaansa auki oleva kulttuurikapakka oli vetänyt ahtaan tilansa täyteen väkeä. Yleisön yleisilme oli boheemi. Rastoja, pitkiä hiuksia, partoja, retromekkoja ja paljon yritystä näyttää kultturellilta, sillä oikealla, omanlaisellaan välinpitämättömällä tavalla. Ikään kuin ei olisi kiinnitetty lainkaan huomiota ulkoasuun mutta kuitenkin niin, että asulla viestitään kuulumista tiettyyn genreen.

Pienessä ikkunanvieripöydässä istui kolme nuorta: kaksi poikaa ja tyttö. Seurueeseen ei olisi kiinnittänyt huomiota, ellei tyttö olisi ollut poikkeuksellisen kaunis ja jotenkin muuhun yleisöön istumaton. Tytöllä oli huomiota herättävän kaunis vartalo, jonka naiselliset muodot oli anteliaasti esillä. Hopeisena kimalteleva pikkumekko ei ollut samasta kirpputoripöydästä kuin muun yleisön vaatetus. Tytön pöytäseurueen pojat eivät saaneet katsettaan irti tytöstä.

Keskustelu pöydässä kävi kiihkeänä. Siinä käsiteltiin pakolaispolitiikka, Pariisin terrori-isku, uusiutumattomat luonnonvarat ja Schengenin sopimus. Pojat yrittivät kovasti olla tytön kanssa samaa mieltä, vaikka tytön mielipiteet kuulostivatkin olevan eri maailmasta. Koskapa kauniin tytön mielipiteitä kyseenalaistettaisiin, etenkään, jos mielipiteitä alleviivaa poikkeuksellisen hyvin muotoutunut povi.

Lopulta toinen pojista nosti kädet pystyyn: ”Heiheihei, mä luovutan. Nyt sä nimittäin kuulostat kyllä ihan perussuomalaiselta. Mutta ei se mitään. Ilmota vaan, kun sä haluut lapsen, niin mä voin tulla tekeen.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s