Kohtaamisia 22

Baarin ilman olisi voinut kantaa paloina pihalle. Vuosien takaisten poltettujen sätkien tunkkainen haju oli niittautunut kuluneisiin loosseihin, kokolattiamattoon ja haalistuneisiin verhoihin kuin iilimato rantakiveen. Ulko-ovi haukkasi kirpeää syysilmaa harvakseltaan tehden sankeaan sisäilmaan pieniä pälviä. Oli tiistai, puoliyö. Tiskin takana notkui elämäänsä aivan liian kauan sitten kyllästynyt Pirjo. Hän tunsi asiakkaansa ja kun Vallu rymisti sisään, Pirjo tiesi täyttää jo tuopin valmiiksi.

Vallu kierrätti katsettaan pöydissä. Kanta-asiakkaat olivat kyllästyneet Vallun tarinoihin ja olivat olevinaan kuin eivät huomaisi hakeutuvaa katsetta. Ilahtuneena Vallu huomasi nurkkapöydässä uuden kasvon. Hän ajatteli, että siellä taas joku rappiokulttuurin haistelija on tullut elämäänsä erilaisuutta hakemaan mutta mitä väliä, Vallu kaipasi nyt yleisöä.

– Onks täss vapaata?

Vallu asetteli vastausta odottamatta rotsinsa naulaan, sipaisi rasvaista tukkaansa pari kertaa ja kohenteli silmälasejaan. Muutama siemaus ja nautinnollinen ähkäisy. Vallu veti hitaasti hihojaan kyynärpäihin ja asetteli käsivartensa huolellisesti pöydälle. Katse tiiviisti vastapäätä istuvassa naisessa Vallu koukisti rimpulaa käsivarttaan ja pullisti olematonta hauista.

– Kato! Näätkö? Tällaset lihakset tulee vaan, kun joutuu pienestä asti kalastamaan ja metsästämään pysyäkseen hengissä.

Elämä Kalliossa on taistelua elämästä. Ja naisista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s