Kohtaamisia 12

Janna oli koko illan yrittänyt keskittyä gradunsa viimeistelyyn mutta mitä enemmän hän yritti olla kiinnittämättä huomiota Erikaan, sitä enemmän tyttö haki huomiota. Erika oli ollut koko illan kärttyinen. Nälkäkin sillä oli koko ajan. Tarhassa ne eivät varmaan olleet antaneet tytölle aamupalaa. Kuulemma aamupalakärry viedään pois puoli yhdeksältä. Millainen ihminen ei anna itkevälle nälkäiselle lapselle ruokaa vain siksi, että kello puoli yhdeksän viedään kärry keittiöön. Janna yritti väkisin siirtää ajatuksensa takaisin graduun, sillä ajatus tarhan tädeistä alkoi raivostuttaa niin, että keskittyminen alkoi herpaantua.

Onneksi Sami oli tullut kotiin maailmalta. Tänään se tosin oli bänditreeneissä, joten Erikan huomion haku keskittyi Jannaan. Samin tulo kuitenkin helpotti elämää. Erika oli sairastellut vähän väliä ja vaikka mummoapu tulikin pyydettäessä, ei Erika ollut kehdannut pyytää apua vielä illoiksikin. Nyt Erika pääsi mummoja vaivaamatta sentään seminaariin ja sai aikaa rutistaa opintonsa loppuun. Edellispäivänä hän tosin oli tuntenut olevansa ihan eri planeetalta nuorempien opiskelijoiden joukossa. Siellä he olivat olleet kick offin jälkeisessä workshopissa, jossa oli mietitty speksejä, steppejä ja prioja kevyen swotin pohjalta. Sitten oli benchmarkattu ja multitaskattu painia, gainia ja call-to-actioneita. Janna oli ollut lopulta ihan että whatever.

Yhtäkkiä Janna valpastui. Erika oli ollut hiljaa jo pitkään. Liian hiljaa. Liian pitkään. Janna ryntäsi keittiöön. Siellä oli vain se tavanomainen iltapalan jälkeinen sotku. Erika, huusi Janna. Eeeerikaaa, missä sä oot. Hiljaisuus. Kylppäristä kuului kolahdus, kuin jakkara olisi kaatunut. Jannan sydän alkoi lyödä hurjasti samaan aikaan kun tuntui, että se pysähtyi. Hän ryntäsi kylppäriin ja näki Erikan lattialla liikkumattomana. Kylppärin jakkara oli nurin lavuaarin edessä ja Jannan meikkipussi levällään lattialla. Erikan pieni vartalo oli lattialla liikkumattomana. Enkelikiharat peittivät Erikan kasvot. Janna näki kiharapilven läpi, että Erikan suusta tuli verta. Hän alkoi kirkua hysteerisenä. Janna ryntäsi tytön luokse ja veti varovasti tytön hiukset sivuun. Voi äidin pikku enkeli, kulta, älä kuole, äiti ei enää ksoskaan jätä sinua, Janna soperteli.

Samassa Erikan pää kääntyi ja iloinen nauru täytti kylppärin. Jannan eilen ostama huulipuna oli tytön kädessä. Tai se, mitä siitä oli jäljellä.

Helpotus ja kiukku sekoittuivat yhteiseen nauruun. Janna painoi Erikan lujasti syliinsä. Äidin kulta totisesti oli tajunnut, mitä on call-to-action.

4 responses

  1. Tämä hieno kertomus jysähti kivasti takaraivoon, olisiko ollut muistoja mukana:)

    30/01/2015 00:25

  2. mea

    Olihan siinä jonkin verran omakohtaisesti koettua.

    30/01/2015 09:36

  3. sea

    Hahaaaah! Tarhatäti kiittää. 😀
    Vaan kyllä Jannan pitäisi tietää, se kerrotaan vanhemmille kun lapsi päiväkodin aloittaa. 🙂 Ja jos nyt sattuu huonosti ettei kerkeä ja lapsi on selvästi nälissään, voi sieltä keittiöltä hakea jotain tai jos tiedetään, että Janna on aina mattimyöhänen, voidaan lapselle jättää aamupalaa (ja Janna saa saarnan eteisessä). 😛

    Jestas, mitähän Janna opiskelee, kun tuommoisia sanahirviöitä viljellään. Onneksi mä olen valinnut ”helpomman” aineen, niin pärjään niiden 15v nuorempien keskellä. 🙂

    16/02/2015 18:21

  4. mea

    Ollos hyvä. Ja kiitos, Annoit aiheen.

    16/02/2015 18:34

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s