Kohtaamisia 7

Perjantain koko päivän kestänyt sade, pysäkkikatoksissa poltetut tupakat, ovelta viime hetkellä viskatut tumpit ja märkien takkien villainen kosteus tuntuvat bussisssa paksuna tunkkaisena peittona. Tunnelma noudattaa yleishajua; kuin jäätynyt lapanen viimetalvisessa keltaisessa lumessa. Jouluostoksilla tunkeneet ihmiset ovat väsyneitä ja kyllästyneitä. Paketit ja kassit hankaloittavat kulkua bussin käytävällä. Bussi on täynnä jo torilta lähtiessä. Sampolan pysäkiltä kyytiin nousee juhlapukeinen vanha pariskunta. Varmaan eläkeläiskerhon pikujouiluista tulossa. Kumarainen mies kulkee edellä pienin askelin, keppiin nojaava käsi vapisee. Mies nostaa hattuaan ja nyökkää kuskille. Vaimo maksaa matkat.

Istujat kääntävät katseensa tiiviisti sivulle sateen juovittamiin ikkunoihin. Kohentavat ostoksiaan liioitellun isosti kuin kertoakseen, että ovat väsyneitä ja stressaantuneita ja siten oikeutettuja istumaan. Invalidipaikalla istuu pipopäinen poika leveästi, reppu huolettomasti viereisellä penkillä. Näpyttää kännykkää. Naurahtelee. Käytävällä seisovat tuijottavat poikaa. Istujat tuijottavat tiiviisti pimeyteen.

Käytävällä on ahdasta. Nainen yrittää hakea poikaan katsekontaktia. Miehen vapiseva käsi hamuilee tukea penkin selkänojasta, toinen käsi nojaa keppiin. Poika ei ole huomaavinaan. Bussi nytkähtää matkaan. Vanhukset horjahtavat. Naisen tuohtunut ääni katkaisee odottavan hiljaisuuden.

Hävettää tuollainen piittaamattomuus.

Mies hyssyttää: Äläs nyt Kaisa, antaa lapsen istua.

Poika nostaa katseensa kännykästä, katsoo naista: Ni, pirä sää mummu vaa pääs kii ja kuuntele, mitä vaari sanoo.

Bussin takaosasta tunkee vanhalle viinalle ja pesemättömille vaatteille haiseva, laitaisempia polkuja jo pidempään kolunnut kulkija anteeksipyyntöjä sokeltaen. Pimeyteen tuijottaneet kasvot ikkunapaikoilla kääntyvät, ihanaa, nyt saattaa olla närkästynyt reilusti ilman, että vähän hävettää.  Käytäväpaikoilla istuvat kumartuvat tunkijasta poispäin. Paheksumisen aalto keinahtaa yhtäkkiä pojasta tungeksijaan. Harras yhteishenki vallitsee, yhteinen vihollinen päästää istujat piinasta. Mies jatkaa määrätietoisesti matkaa pojan luokse, nostaa repun ja pojan käytävälle. Mies ottaa hatun päästään, kumartaa vanhalle parille.

– Olla hyvä. Nuori mies tässä teki teille tilaa ja toivottaa hyvää joulua.

Matkustajat pidättävät hengitystään, hiljaisuus on hetken vahvemppi kuin vanhan viinan haju. Vaivautunut hetki leviää läpi bussin. Hattu kourassa mies jatkaa seisojien läpi tunkemistaan bussin etuosaan anteeksi pyydellen, painaa stop-nappulaa ennen Kissanmaan puutalojen pysäkkiä. Bussi pysähtyy. Mies könyää vaivalloisesti etuovesta. Ovien sulkeutuessa ulkoa kuuluu käheällä äänellä:

– Hyyvää lämmin hellääää on miiieli joookaisen…

Vasta kun Hervannan tornitalojen yläkerroksessa vilkkuvat siniset jouluvalot tervehtivät matkustajia, vaivautunut tunnelmaa purkautuu päivittelyyn. Ennen sentään oli joulut kunnollisia. Oli lunta ja pakkasta ja Hämeenkadun valokuviot kauniimpia.

 

3 responses

  1. sea

    Onko meidän tornitaloissa vilkkuvat siniset valot? Jotkut siniset siellä taitaa olla, mutta vilkkuuko ne? Insinöörinkadulla on hassun hauskat vilkkuvat kirjavat valot (Pirkka 4)… 😀

    03/01/2015 05:19

  2. mea

    Kirjailijan vapaus 🙂

    04/01/2015 11:08

  3. sea

    Heh, et kyllä välttämättä ole ihan hakoteillä. Sinisä valoja siellä on useammatkin, mutta kun asiaa tässä olen useana päivänä pohtinut ja tornia kuikuillut bussista, muistelisin nähneeni todellakin joskus vilkkuvat valot. Ei ne ehkä sinitset ollut, eikä niitä taida nyt olla, mutta joskus oli… 🙂

    10/01/2015 01:49

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s