Kohtaamisia 6

Neljän miehen porukka työpäivän jälkeisillä oluilla. Farkut, kauluspaita, ei kravattia. Keskijohtoa, jostain IT-firmasta. Iloinen, aavistuksen remahleva äijäpuhe sinkoilee urheilusta työhön, sivuaa päivän tapahtumia, muutama huomautus hallituksen toimista. Eivät tykkää.

Puhelin kilahtelee. Marko kaivaa luurin tuolin selkänojalle heitetyn farkkutakin taskusta. Katsoo, kuka soittaa. Hymyilee.

Joooo…. Baarissa jätkien kanssa. Tuun, tuun. Joojoo, mä soitan sit. Soitansoitan. Mäkin sua.

Kaverit pyörittelevät merkitsevästi silmiään, naurahtelevat. Sami laittaa käden Markon olkapäälle, iskee silmää ja kysyy:

Muija kyselee?

Eiku se oli Make, se on mun mies. Niin, kai te tiesitte, että mä asun miehen kanssa?

Hiljaisuus laskeutuu pöytään. Käsi Markon olkapäällä jäykistyy hetkeksi, vetäytyy varovasti pois. Nopeita katseita pöydän yli. Olan kohautus. Tuoppi kolahtaa pöytään. Rykäisy.

Tota noin. Otaksä vielä tuopin? Kyyyyllä se siellä oottaa. Vielä. Mut oota vaa, ku meette naimisiin. Nythän te voitte mennä. Mut muista mun sanoneen: vaimot, ne ei oota.

Sami hakee Markolle tuopin, taputtaa pari kertaa toverillisesti olalle.

Äijäpuhe löytää takaisin pöytään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s