Kohtaamisia 5

Mies nojaa Uuden apteekin baaritiskiin. Hän sipaisee mustan tukkansa korvan taakse, kallistaa tuoppiaan ja katsoo ei minnekään. Hiussuortuva valahtaa otsalle, tarttuu pitkiin silmäripsiin. Mies heilauttaa hiukan päätään heittääkseen kiehkuran pois mutta se tarttuu poskeen. Suortuva heilahtelee kasvoilla silmän liikkeiden myötä mutta takertuu lopulta kyyneleeseen, joka kiertyy poskelle. Mies puuhkäisee kyyneleen pois ja nostaa katsettaan. Hiljainen hymy välähtää kalpeilla kasvoilla. Hymy näyttää samaan aikaan onnelliselta ja surulliselta. Tunteet juoksuttavat nuoria uurteita miehen kasvoilla. Mies antaa tukan peittää kasvonsa, etteivät muut huomaisi.

Tänään hän oli saanut saanut kuulla, että hänestä tulee Isä. Ilo peitti surun, joka tuntui lompakossa asti: hän ei ollut saanut hakemaansa apurahaa. Juuri nyt se ei kuitenkaan surettanut. Hänestä tulee Isä. Pienen tytön Isä. Tai pojan. Sillä ei ole väliä. Pääasia, että lapsesta tulee Runoilija. Se Runoilija, jollaiseksi hän oli halunnut tulla. Se Runoilija, joka saisi apurahoja, jonka runokirjaa jonotettaisiin kirjakauppojen ovien takana. Se runoilija, jonka runoista tehtäisiin lauluja, jotka olisivat soittolistojen kärjesssä.

Mies kohentaa ryhtiään, kietaisee mustan nahkatakin liepeet tiukemmin ympärilleen. Uuden Apteekin ovi avautuu lumipyryyn. Mies kietoo takkiaan tiukemmin laihan vartalonsa ympärille ja lähtee kohti Aurasiltaa. Ehkä hän kävelisi ylioppilaskylään saakka. Aurasillalla mies katsoo jokeen. Sen pinta oli jäätynyt aikaisin tänä vuonna. Pyry tanssittaa kevyttä lunta ohuella jäällä. Mies kääntyy sillalta takaisin. Astelee määrätietoisesti Paawon kahvilan viereistä pengertä joen muurille. Katsoo jäälle.

Mies levittää kätensä. Nahkatakin liepeet leviävät kuin kiiltokuvaenkelin helma jäällä. Mies katsoo taivaalle ja tekee jäähän enkelin.

Hän tiesi, että jää kantaa. Elämä kantaa.

2 responses

  1. En ole moneen vuoteen mukamas ehtinyt lukemaan mitään järkevää, pelkkää sometekstiä ja lehtiä. Kiitos näistä pienistä kohtauksista, pääsen taas kiinni siihen, miksi pitäisi lukea kaunokirjallisuutta. Koskettavia huomioita, kiitos kiitos sanoo lukija, joka on jo vuosia ollut hiljaa taustalla.

    09/12/2014 21:10

  2. mea

    Kiitos KIITOS, sanoo bloggaaja, joka on potenut ihan liian kauan valkoisen ruudun kammoa. Ihana, että minulla on lukijoita. Jokainen lukija kannustaa katsomaan maailmaa taas uusin silmin. Kiitos.

    09/12/2014 21:16

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s