Kohtaamisia 4

Paavo ja Taimi seisovat sairaalan käytävällä epävarman näköisenä. Paavon vapiseva käsi hamuaa turvaa Taimin kädestä. Eivät he ole käsi kädessä olleet vuosiin. Mitäpä sitä. Vuodet ja arki ovat painaneet kummankin hartiat kumaraan. Arat jännittyneet selät kertovat alistumisen asettuneen heihin. Pelko on uusi tunne. Taimin karhea, työn kopertama käsi hakeutuu puoliväkisin irti Paavon kourasta. Ujostuttaa. Vanhat ihmiset.

Taimi tapailee hermostuneesti käsilaukun lukkoa. Yhteiset vuodet pyörtävät mielessä. Hyvä mies se Paavo on ollut, koskaan ei lyönyt, Taimi ajattelee.

Pelottaa, jospa se Paavo jää tälle tielle. Vaikka onhan se aika äreä nykyisin, voisi olla helpompaa yksin. Katseita ei vaihdeta, käsi yrittää uudestaan tarttua toisesta mutta muuttaa mielensä. Jos joku vaikka näkee.

Viisikymmentä vuotta yhdessä. Kyllä se tietää. Taimi nykäisee valkoisen pitsivillatakin lievettä. Yhdessä se Tallinnasta ostettiin silloin, kun vielä Paavo jaksoi kulkea.

Taimi kysyy hiljaisella äänellä hoitajilta, onko ruuan kanssa varmasti punaista maitoa, kun Paavo ei juo muuta. Paavo seisoo vieressä harmaassa puvussaan kädet selän takana, lippalakki päässä. Harmaat pehmeät kengät hiljaa käytävän kiiltävään pintaan nasahtaen suu mutisee hiljaisia ajatuksia.

Paavo jää sairaalaan. Taimi pyyhkäisee salaa kyyneleen poskeltaan.

Huomenna lapset tulevat Helsingistä.

6 responses

  1. Todella hieno kirjoitus. ❤

    08/12/2014 21:07

  2. mea

    Kiitos ❤

    Sairaalat ovat täynnä kertomattomia tarinoita.

    08/12/2014 21:47

  3. Maisa

    Onpa mukava, kun jatkat kirjoittamista! Olen odottanut tarinoitasi!

    09/12/2014 16:33

  4. mea

    Ihanaa, että joku lukee. Kiitos teille.

    09/12/2014 17:50

  5. A-L

    En voinut olla lukematta oppilailleni tätä, kun opetin tekstin tiivistämistä ja tunnelman kuvailemista.
    Tein kurjasti, kun en ensin kysynyt sinulta, nyt jälkijättöisesti kuitenkin, huoh, kerroin.

    07/01/2015 19:30

  6. mea

    Et arvaakaan, miten hyvältä palautteesi tuntuu, sillä olen yrittänyt hioa tiivistyksen taitoa. Erityisesti tässä kirjoituksessa se tuntui onnistuneen. Olin ennen laveasanainen ja harrastin tyhmää kolmen adjektiivin kuvailua. Kompastuin toistuvasti pitkiin lauseisiin. Siis kiitos tästä. Tuntuu nyt, että hetkittäin onnistun.

    07/01/2015 20:18

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s