Archive for heinäkuu, 2014

Kaksivuotistilinpäätös

Tänään on kaksi vuotta siitä, kun hoipuin sairaalasta kotiin. MInulta oli leikattu oikea rinta pois. Nahan alle oli asennettu suolavesipussi, johon oli jo ensimmäiset täytteet pumpattu. Etukäteen olin ostanut irtorinnan, proteesin. Se ja se pieni täyte yhdessä olivat niin aidon näköinen kokonaisuus, että innoissani esittelin sitä huonetoverille. Olin hämmästyksekseni ihan sinut puolituisuuteni kanssa. Osuutensa oli tietenkin sillä, että olin niin lääketokkurassa, että en hahmottanut maailmasta muuta kuin että syöpä on nyt leikattu pois. Olin onnellinen, että olin hengissä, herännyt nukutuksesta ja pääsin kotiin aloittamaan uutta elämää.

Kaksi vuotta on pieni ikuisuus. Sinä aikana on nautittu sytostaattikuuri, itketty menettettyä tukkaa ja silmäripsiä ja tehty kaksi uutta leikkausta. Ihan totta: tuntuu hassulta, että kaikkein eniten itkin tukkaa ja ripsiä. Ehkä niissä itkuissa vaan purkautui kaikki muukin. Tai ehkä se oli vain se turhamainen minäni, joka suri ulkoisia asioita. Puuttuvan rinnanhan sai piiloon. Kaljua ja valjua ilmettä ei saanut.

Nyt on puolitoista vuotta lääkehoitoa takana ja kolme ja puoli edessä. Kaikkeen tottuu, sanoi pässi, kun päätä leikattiin. Ehkä pässi tottuu mutta naisen on vaikeampaa hyväksyä ennenaikainen vanheneminen, jonka lääkehoito aiheuttaa. Pientä iloa saa ankeuden hetkinä raavittua litteästä vatsasta, josta läskit siirrettiin leikatun rinnan kohdalle. Korjattu toinenkin rinta jaksaa ilahduttaa. Nyt mahtuu muutamaa tuumaa pienemmät vaatteet päälle ja saatan jopa löytää takin, josta vetoketju menee kiinni. Pieniä iloja, suuria asioita minulle.

Nyt, kun en enää päivittäin ajattele, että jossain kehon osassa saattaa syöpäsolu vielä lymytä, alan olla normaalien kirjoissa. Sikäli mikäli tässä ikinä normaali voi olla. Mutta niin normaali, ettei päälle päin erotu säälittävänä yksilönä. Nyt voin katsoa taakse ja todeta selviytyneeni. Kiitän kaikkia ystäviäni tuesta, olkapäistä, sanoista, yhteisistä itkuista, halauksista ja paijauksista. Ilman niitä en olisi näinkin hyväsäs jamassa. Oli oikeastaan aika ihanaa olla säälittävä.

Kiitos.