Tästä se lähtee

No niin. Nyt on kuulkaas alkanut uusi elämä. Taas kerran. Tällä kertaa juosten. Tulin kuulkaa juuri keväään kolmannelta lenkilta. Juoksulenkiltä. Aivan. Edellisistä juoksuista ehtikin vierähtää kokolailla tarkalleen kaksi vuotta. Silloin nääs juurikin näinä päivinä menin ja kaaduin olkavarren pois sijoiltaan. Kun sain sitten kantotelineen pois, niin löytyikin se syövän retale ja rinnan poisto poisti myös mahdollisuuden juosta. Siihen tuli perään sytostaattihoito, korjausleikkaus ja toinen korjausleikkaus, niin eipä juostu siinä sitten.

Mutta nyt juostiin. Maanantaina alottelin pienellä lenkillä, varovasti. Ei tuntunut missään. Niinpä eilen huitaisin puolta pidemmästi, kauheassa vastatuulessa, puoliksi kävellen. Huitaisu on kyllä vähän väärä sananvalinta. Vaan jopa alkoi tuntua: kaikki lihakset kaulasta alaspäin oli aamulla kipeinä. En tajua, miksi käsivarretkin. Ehkä mulla on vaan niin tehokas tyyli, tiedähäntä. Nomutta, sillä se kipu lähtee, millä on tullutkin, sanoi viisas vanha mummuni. Niinpä tänään sama pidempi lenkki, nyt ihan koko matka juosten.

Tai no, miten sen nyt ottaa. Omasta mielestäni juoksin mutta jostain syystä kaikki muut juoksijat paineli ohi oikealta ja vasemmalta. Mutta niillä olikin hienoja juoksutrikoita. Minulla vain verskat. Tekisi mieli ostaa sellaset koleat trikoot, kun niillä pääsee näemmä kovaa. Toisaalta. Jos ne ei olekaan ne trikoot vaan se kunto. Olisi todella noloa juosta lynkyttää tuolla lenkillä kävelyvauhtia koleissa trikoissa. Verskoissa kehtaa hitaamminkin. Kunhan pidän varani, ettei mummut sauvakävele ohi. Siinä on raja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s