Kolmas kerta ja muita sananlaskuja

Sairaalassa syödään koko ajan. Aamulla saa kahvia ja leipää ja puuroa. Puolilta päivin jotain lihan tapaista sekä perunaa. Neljältä saa keittoa. Seitsemältä teetä ja leipää ja jugurttia.

Ei siis haittaa, jos osan päivästä on tajuton tai pöllyissä tai huonovointinen. Kyllä kuitenkin kohta ruokaa saa. Eikä pelkoa, että siitä mitenkään maa järkkyisi, sillä sehän ei maistu miltään. Ihan siis sama vaikka jatkaisi tajuttomuutta ja pöllyä.

Minullapa on sen tähden aina omat sormisuolat mukana sairaalassa.

Eilisen lounaskeiton harmaita möykkyjä en viitsinyt luulla miksikään. Lisäsin vaan reippaasti suolaa ja nielin pois. Sairaalassa ei pidä hirveästi analysoida ruokia. Jos analysoisi, voisi sekin keitto näyttää sormenpääkeitolta. Tai siltähän se näytti. Siksi en analysoi enempää.

Tänään lounaaksi oli pinei valkoinen kiekko, kaksi perunaa, viisi papupalkoa sekä valkoista kastiketta vihreillä pilkuilla. Oletan kiekon kalapihviksi, koska oletan, että kastikkeen pilkut olivat tilliä. Runsaalla suolalla sain hiukan ilmettä siihenkin.

Hyvin meni kolmaskin leikkaus taas. Mitä nyt pöllypäissäni heittäydyin vahingossa liian sosiaaliseksi. Piti sitten olla sosiaalinen senkin jälkeen, kun pöllyt haihtuivat päästä.

Onneksi pääsin kotiin möllöttämään. Laittoivat etuajassa kotiin, kun sairaala täyttyi liukkailla langenneista. Siellä oli käytävät täynnä nilkka- ja käsimurtumia. Olkaapa varovaisia siellä pihalla. Ja pitäkää omat suolat aina mukana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s