Archive for joulukuu, 2013

Nimeni on Mea ja minulla on ostamisongelma

Älkää päästäkö minua yksin kaupoille. Minulla kun on tämä ongelma, että en pysty lähtemään kaupasta ostamattta jotain täysin tarpeetonta. Kas näin se menee.

Kuljen satunnaisen pikkukaupan tai inka-alpakkavillasukkakauppiaan ohi, näen jotain mielenkiintoista, palaan katselemaan. Ne paluuaskelet ovat turmiolliset. Näen nimittäin siinä sitä tarpeetonta mutta kivaa juttua katsoessani, että kauppias katsoo minua. Olen muka, etten huomaa mutta kiusaannuun, kun se katsoo ja minä, että en huomaa mitään. Tiedän jo, miten tässä taas tulee käymään. Ystävällinen kauppias on kohdannut nyt ehkä päivän ainoan asiakkaan. Hän on erittäin ystävällinen, ei tyrkytä, esittelee kaikkea, hymyilee, katsoo silmiin. Arvatkaa, kuka ei kehtaa siinä olla ostamatta sitä ylikallista juttua, kun kerta toinen on niin ystävällinen ja näkee vaivaa *minun* takiani. Minä ostan vaikka en halua mutta kun toinen on nähnyt vaivaa. Pahimpia ovat liiviliikkeet. Arvatkaa, kenellä on valtavasti kalliita liivejä.

Ihan yhtä paha paikka on nykyisin Stokkan kosmetiikkaosasto. Ennen oli helpompaa, kun siellä ei vielä palveltu. Näin se käy Stokkalla. Kerään kainalooni halpiskropparasvan, halpisripsivärin, halpisnaamarasvan ja olen jo menossa kassalle, kun se taas tapahtuu. Ystävällinen myyjä sanoo, että kas, olet ostanut ripsivärin, meilläpä olisi tässä tällainen valtavan edullinen tarjouspaketti, joka (jollain käsittämättömällä laskuopilla) on huomattavasti edullisempi kuin tuo valitsemasi neljä kertaa halvempi. Hän on ystävällinen ja minä sanon, että okei. Sitten katseeni osuu vahingossa järjettömän kalliiseen naamarasvaan. Myyjä oitis huomaa katseeni ja se on taas menoa. Sillä samalla sumealla logiikalla kallis naamarasva on paljon halvempi kuin se valitsemani Nivea. Okei, minähän ostan, koska myyjä näkee niin paljon vaivaa *minun* takiani. Arvatkaa, kenellä on hienoja ja kalliita ripsareita ja naamarasvoja, joita ei raaski käyttää, kun ne on niin hienoja ja kalliita.

Onneksi on Prisma, sieltä saan ilman palvelua niitä halpisliivejä ja -rasvoja, joita raaskin käyttää. Onneksi on myös Henkka&Maukka, jossa takuuvarmasti ei saa palvelua vaikka yrittäisi. Siellä saa rauhassa olla ostamatta mitään.


Kolmas kerta ja muita sananlaskuja

Sairaalassa syödään koko ajan. Aamulla saa kahvia ja leipää ja puuroa. Puolilta päivin jotain lihan tapaista sekä perunaa. Neljältä saa keittoa. Seitsemältä teetä ja leipää ja jugurttia.

Ei siis haittaa, jos osan päivästä on tajuton tai pöllyissä tai huonovointinen. Kyllä kuitenkin kohta ruokaa saa. Eikä pelkoa, että siitä mitenkään maa järkkyisi, sillä sehän ei maistu miltään. Ihan siis sama vaikka jatkaisi tajuttomuutta ja pöllyä.

Minullapa on sen tähden aina omat sormisuolat mukana sairaalassa.

Eilisen lounaskeiton harmaita möykkyjä en viitsinyt luulla miksikään. Lisäsin vaan reippaasti suolaa ja nielin pois. Sairaalassa ei pidä hirveästi analysoida ruokia. Jos analysoisi, voisi sekin keitto näyttää sormenpääkeitolta. Tai siltähän se näytti. Siksi en analysoi enempää.

Tänään lounaaksi oli pinei valkoinen kiekko, kaksi perunaa, viisi papupalkoa sekä valkoista kastiketta vihreillä pilkuilla. Oletan kiekon kalapihviksi, koska oletan, että kastikkeen pilkut olivat tilliä. Runsaalla suolalla sain hiukan ilmettä siihenkin.

Hyvin meni kolmaskin leikkaus taas. Mitä nyt pöllypäissäni heittäydyin vahingossa liian sosiaaliseksi. Piti sitten olla sosiaalinen senkin jälkeen, kun pöllyt haihtuivat päästä.

Onneksi pääsin kotiin möllöttämään. Laittoivat etuajassa kotiin, kun sairaala täyttyi liukkailla langenneista. Siellä oli käytävät täynnä nilkka- ja käsimurtumia. Olkaapa varovaisia siellä pihalla. Ja pitäkää omat suolat aina mukana.