Archive for kesäkuu, 2013

Terveen paperit

Kaksi päivää tässä nyt olen virallisesti tervehtyneenä ollut ja kustannuspaikalle palannut. Eilen sen kunniaksi vetäisin lenkin ja sen päälle kahvakuulalla kuritin alleja, kyykytin peffaa ja veivasin vyötäröä. Useampaan otteeseen. Niinpä. Ei olisi pitänyt. Nyt kroppa rankaisee. Kiristää ja kiskoo sieltä ja täältä.

Onneksi nyt alkoi sataa, niin sain syyn olla lähtemättä tänäänkin lenkille. Vaan kyllä tuo kahvakuula sen verran syyttävästi tuossa vieressä möllöttää, että mahdanko malttaa olla tarttumatta. Tuskin. On muuten hämmentävää, miten rapaan kuntoon ihminen solahtaa seitsemässä viikossa.

Olen siis virallisesti terveen kirjoissa. Menneestä vuodesta on muistoina paitsi rapakunto, valtavia arpia ympäri kehoa ja kihara tukka. Onkin muuten veikeä tämä tukkajuttu. Uusi tukka kasvaa sikkuraa. Mitä enemmän se kasvaa, sitä kiharampaan vetää. Helppo kesätukka. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Mikä on minun ollessa viralliset terveen paperit tarvittaessa näyttää ja luomupermis päässä.

Tekisi mieli sanoa, että tänä kesänä voin suunnata ilon kautta tukka hulmuten kesälaitumille vaan kun ei se hulmua.


Ratkaisu kaupungin ruuhkaongelmiin

Nyt kun oli ja meni tuo tämän kesän kesä ja aikaa ja vointia riitti, niin tuli pyöräiltyä jonkin verran. Ja voi helvata, mitä menoa tuolla kaupungilla.

Miten esmes jumaleisson voi olla niin tolkuttoman vaikea ylittää katu, kun saavutaan yhdistetyltä kävely- ja pyörätieltä suojatielle. Ihan maalaisnaislogiikalla viivatonta väylää pitkin menevät pyörät ja viivallista kävelijät ja molempia väyliä, molempiin suuntiin edetään menosuuntaan nähden oikeata laitaa. Vaan kun ei. Kaikki ylittävät tien suurena ja laajana rintamana. Kukaan ei väistä ketään.

Entäpä nämä tuhatta ja sataa pyöräilevät, jotka pujottelevat naama kireänä yhdistettyjä kävely- ja pyöräilyväyliä pitkin. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen välttänyt kuoleman, kun en olekaan lähtenyt väistämään edellä, keskellä väylää, maleksivaa rintamaa, vaan olen himmaillut perässä. Jos olisin väistänyt, olisi se kireänaamainen viilettäjä ajanut suoraan kylkeen. Sama kireanaama on sitten seuraavissa liikennevaloissa siinä vieressä. Paljon auttoi poukkoilu.

Enkä nyt viitsi paljon sanoa niistä porukoista, jotka matelee ritirinnan täyttäen koko väylän. Jos rimputat kelloa, saat veetuilua osaksesi. Sen lisäksi ne pysähtyy ja levittäytyy vielä enemmän. Jos et rimputa, niin joko ajat nurmikon tai rotvallin kautta ohi ja kaadut. Tai jos et viitsi kaatua, himmaile perässä. Aikasi siinä taiteiltuasi, joku porukasta huomaa sinut ja alkaa kettuilla. Ainoa vaihtoehto tuntuisi olevan pyörän taluttaminen mutta jos haluaisin kävellä, miksi kuskaisin pyörää mukanani.

Jos kaikille jalankulkijoille annettaisi pyörät kulkimiksi ja pyöräilijöille autot, niin kyllä olisi viikossa kaupungit tyhjiä ja ruuhkattomia.