Vappumuisto

Minulla on kädessä vaaleanpuna-valkoinen vappuhuiska. Se on se sama, joka oli minulla edellisenä vappuna. Veljelläni on sini-valkoinen. Ne haettiin vintiltä vapuksi.

Haluaisin ilmapallon. Sellaisen, joka pysyy ilmassa eikä sellaista, joka puhalletaan itse ja sitten pitää leikkiä, että se leijuu.

Aurinko lämmittää mutta minulla on valkoinen villatakki. Meistä otetaan kuva. Seison leuka rintaan painettuna, vatsa pömpöllä. Äiti sanoo, että tuo tyttö ei koskaan osaa olla kuvissa.

Isällä on harmaa puku ja hattu. Otan isää kädestä. Seisomme puistossa. Punaisia lippuja ja iloisia ilmeitä. Naurua ympärillä. Iso punainen ilmapallo on solmittu villatakin nappiin. Olen onnellinen. Mietin, pelkäisinkö, jos pallo veisi minut mennessään.

Ilmapalloa ei saa ottaa autoon sisälle. Se räjähtää, sanoo äiti. Pidän narusta kiinni, ettei se vaan irtoaisi. Pallo tempoilee ja pelkään, että se menee rikki. Unohdan vappuhuiskan puistoon ja äiti toruu. Sanoo, etten ensi vappuna sitten saa huiskaa.

En välitä, sllä minulla on pallo. Se on ainakin metrin levyinen. Isä sanoo, että se on teekkaripallo. En ymmärrä. Se pysyy olohuoneen katossa eikä sen naru ota lattiaan. Olen onnellinen.

Kuukauden päästä se on pieni ja ruttuinen. Sen naru on vekillä lattialla. Se leijuu vielä ihan vähän. Ajattelen, että se kuolee ja olen surullinen. Luulin, että voin hakea sen seuraavana vappuna vintiltä samalla tavalla kuin se huiskan.

Olen viisivuotias. Tiedän sen siitä, että pikkuveljeä ei vielä ollut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s