Minun päiväni

Aamulla töihin lähtiessä heitin matkalla roskapussin roskiskatokseen. Autohalliin siitä sitten taapertaessani huomasin oikean käden hanskan olevan kateissa. Ei taskussa, ei laukussa. Jospa se putosi katoksen lukkoa avatessa. Takaisin. Ei katoksen ulkopuolella, ei katoksessa. Roskalaatikkoonkin kurkistin mutta ei näkynyt pimeässä. Siellähän se tietysti, ajattelin.

Hanskaa ei löytynyt mutta sen sijaan huomasin katoksen lattialla läpyskän, jolla pääsee sinne autohalliin. No mutta hyvä, ellei kerrassaan mainiota, ajattelin, sillä muuten en olisi päässyt autolle enkä ajoissa töihin ja kahdeksan kokoukseen.

Hanska puuttui silti edelleen. Hakemaan uusia kotoa. Pakkasta sen verran kuitenkin. Takaisin. Hissiin. Viidennen kerroksen nappulan painallus. Alistuneena, ehkä vähän harmistuneena katseeni osui hissin peliin. Vastaan tuijotti näköiseni tyyppi, jolla roikkui hanska hampaissa.

Kun sitten vihdoin pääsin autohallin hissille, seisoin monta minuuttia tuskastuneena odottamassa hissiä, jota en ollut lainkaan painanut tulevaksi.

Töistä tullessani havainnoin, että edessä olevan risteyksen liikennevalot vaihtuivat. Lempeä jarrutus. Pysähdys. Odotusta. Lisää odotusta. Jopas kestää, ajattelin. Kunnes huomasin, että olin pysähtynyt vihreisiin.

Kotona paniikki, että no nyt on lompsa hukassa. Katson kaikki vaakapinnat. Katson jääkaappiin. Huomaan, että lompsa on kädessäni.

Lääkkeet!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s