Nainen ja poliisi

Se aamu oli sumuinen ja loskainen. Veden sekaista räntää tihkutti ja näkyvyys oli kehno. Nainen ajeli varovasti. Hän piti erityisesti huolen turvavälistä. Koskaan hän ei myöskään ryntäillyt valtaväylällä vasemmalle kaistalle ohittelemaan. Mikäpä kiire hänellä.

Kun jo useampi edessä ajava oli vaihtanut kaistaa, hän tajusi, miksi. Jonon keulana oli hyssytellyt traktori. No, ajatteli nainen, hänhän kääntyy ihan kohta ja traktori varmaan jatkaa valtaväylää, joten ei viitsi ohittaa. No ei jatkanut, vaan kääntyi samaan suuntaan. Äh, ajatteli nainen, eipä viitsi nyt tällä pätkällä enää ohittaa, risteys on ihan tuossa edessä, varmaan se kääntyy toiseen suuntaan. No ei. Ei vieläkään, on tämäkin, ajatteli nainen. Vihdoin nainen päätti sen ohittaa, kun oli kaksi kaistaakin mäen päälle saakka käytössä. Noin. Ja kaasutti sitten reippaasti takaisin omalle kaistalleen, kun vasen kaista loppui.

Edessä nainen näki jotain hässäkkää. Huomioliivejä, punaista valoa ja autoja tienvarsi täynnä. Mitäköhän tuolla tapahtuu, ajatteli hän. Oho. Poliisihan se ja osoittaa punaista valomiekkaa, että tien sivuun. Ja sitten puhallus. Ja poliisi sanomaan, että oli vähän ylinopeutta tuossa mäessä sinulla, niin että pitäisi tuonne poliisiauton takapenkille.

Takapenkillä nainen oli sanaton. Sitä häpeän määrää. Istua nyt poliisiauton takapenkillä. Hän. Kunniallinen ja nopeusrajoituksia aina täsmällisen neuroottisesti noudattava ihminen. Nainen tunsi itsensä niin noloksi ja nöyryytetyksi, että meni ihan sanattomaksi. Ketuttikin tietenkin. Miksi pitikin mennä ohittamaan se traktori. Jumankauta, hänhän ajaa aina nopeusrajoitusten mukaan ja sen kerran, kun menee hiukan yli ja ihan vaan siksi, ettei olisi tulppana, niin eikö siinä ole tutka. Eikö noillakaan ole suurempia rikollisia etsittävänä, kiroili nainen mielessään. Ja kaikki ne saamarin autot, jotka ajoi ainakin kahdeksaakymppiä, miksei ne ole nyt tässä tien vieressä. Miksei poliisi ollut silloin siellä.

Onneksi takapenkin aiheuttama hämmennys ja häpeä oli niin totaalinen, etteivät ajatukset päässeet puheeksi asti. Mielessä kävi nimittäin puolustautua, ettei hän koskaan ajanut tässä neljääkymppiä. Eikä hän edes tiennyt, että tässä on neljänkympin rajoitus. Olisivat vielä mätkäisseet rikesakon triplana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s