Uutta kohti vaikka syän märkänis vai miten se nyt meni

Ei mitään uutta taivaalla sen paremmin kuin sen rannallakaan. Sain marraskuussa sitkeän nuhan, jota seurasi vielä sitkeämpi yskä, jota seurasi ennenkuulumaton kuume. Ja kaikki päällä yhtäaikaa. Kävin verikokeissa ja todettiin ennen kokematon anemia. Edelleen päälläni peuhaavat kaikki edellä mainitut plus kurkkukipu. Olen rättipoikki. En jaksaisi muuta kuin nukkua nukkua ja nukkua.

Tukka kasvaa tuskastuttavan hitaasti. Tai eihän se oikeasti edes kasva. Muutama karva sojottaa päälaella. Jotenkin kuvittelin tukan lehahtavan valtaisaan kasvuun heti, kun hoidot loppuivat. Vaan eihän se jaksa sekään. Masentaa sekin vaikka en sitä myönnä. Paitsi että juuri myönsin.

Mutta jotain hyvääkin: hormonihoito ei ole tehnyt minusta kävelevää hirviötä tai lehahtelevaa mummua. Joko olen ollut sellainen/tällainen aina tai sitten olen vaan niin lamassa, etten jaksa edes hirviöityä. Hyvä niin. Anemiasta jotain hyötyä.

Vaan en valita. Kaikki edellä oleva oli vain toteamusta. Pahemmin voisi olla, paljon pahemmin. Bikken tarina valvotti yhden yön.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s