Aistien armoilla

Makuaistin muuttuminen, osin täydellinen katoaminen, ei tunnu kovinkaan merkittävältä sivuvaikutukselta. Etukäteen ajattelin jopa, että mainiota, eipä tule syötyä -> eipä liho. Hah. Ei mennyt taaskaan suunnitelmien mukaan.

Jokaisen sytohoidon jälkeiset kolme viikkoa ovat olleet haastavia, sillä mitään ei ole pystynyt syömään. Silti kaikkea on tehnyt mieli. Ja koska mieli, pakko yrittää. Nyt olen jo oppinut, että kaikki rasvaiset jutut ovat todella etovia. Tähän ryhmään kuuluvat suklaat, juustot, makkarat, rasvaiset kalat ja voileivät. Ei vaan pysty. Niiden syöminen tuntuu kuin nielisi munkinpaistorasvaa. Suolaa en maista lainkaan. Pippuri sen sijaan maistuu kaiken yli. Ja erittäin pahalle. Niinpä esimerkiski kermapippurikastike, entisen elämän suuri herkkuni, on jo pelkästään ajatuksena mahdoton.

Entäpä sitten hajuaisti. Sitä on toisaalta mauttomuuden korvikkeeksi niin, että olen oksentaa, kun joku kävelee tupakoiden ulkona kymmenen metrin päässä. Tai kun joku toinen on hölvännyt hajuvettä. Tai kun työpaikan kahvipöydällä oli raaputettava hajuvesinäyte. Tai kun kuljen kebabbilan ohi. Tai jos joku taloyhtiössä on paistanut ihan mitä tahansa. Olisin voinut viettää syksyni huumekoirana ihan kevyesti.

Yllä kerrotuista syistä ruokalistani on koostunut koko syksyn lähinnä keitetyistä kananmunista, keitetystä makaroonista ketsupilla, karjalanpiirakoista ja riisipuurosta. Niiden suutuntuma ei tunnu pahalta ja ne eivät maistu eivätkä haise oikein miltään. Välillä sitten intopäissäni lähden revittelemään ja yritän maustaa makaroonia jotenkin. Juuri äsken piti heittää kolme satsia pastaa roskiin, kun luulin, että pestopasta voisi olla hyvää. Ei. Hyvää. Päivää. En ole koskaan maistanut mitään niin kuvottavaa.

Mutta. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: en ole koskaan odottanut joulua näin paljon. Mmmmmm….. Kinkkua, graavilohta, perunalaatikkoa, rosollia (ilman sipulia), puikulaperunaa ja kinkunlientä päälle. Ehkä vihreitä kuulia jälkkäriksi. Ja suklaata, aah.

Ja glögiä. Koko syksyn olen ollut uskollisen alkoholiton. Olen ansainnut muutaman glögin. Eikö?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s