Elämää elämän ehdoilla

Kun sairastin ensimmäisen syöpäni, minä tosiaan sairastin sen. Menneessä aikamuodossa. Se leikattiin ja sädetettiin ja siinä se. No big deal. Jos tuli puhe sairauksista, niin sanoin, että minulla OLI rintasyöpä. Kontrollien aikana tietenkin apina istahti olkapäälle ja sen hetken pelotti mutta sitten apina meni pois. Pää pystyssä jatkoin kohti uusia seikkailuja.

Tokihan syöpä on kulkenut mukanani mutta kuin kiltti pieni huomaamaton koira. Se ei hauku eikä kaki lattialle. Koskaan en ole osannut siihen suhtautua peläten. Nyt, toisella kerralla, koira on paljon isompi ja pelottavampi. Niin pelottava, että en ole varma, pystynkö sitä taluttamaan.

Takeltelen joka kerta, kun pitäisi käyttää jompaa kumpaa aikamuotoa syövän yhteydessä. Sairastinko minä sen vai sairastanko? Missä kohtaa uskallan käyttää taas mennyttä aikamuotoa? Vai uskallanko koskaan?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s