Oman elämänsä ohikulkija

Olen natiaisesta lähtien tuntenut itseni jotenkin ulkopuoliseksi. En ollut koskaan oikein kiinnostunut samoista asioista kuin ikätoverit enkä hirveän sosiaalinenkaan luonnostani ollut.

Yritin toki olla samanlainen kuin muut. Yritin opetella polttamaan, juomaan ja käymään diskoissa. Yritin leikkiä sellaista, jollaiseksi kuvittelin muiden minut haluavan. Melko huvittavaa sinänsä, kuvitella, että joku olisi minun erityisesti halunneen olla jotain. Minun, joka olin muille pelkkä sivustakatsoja. Se, joka valittiin pesäpallojoukkueeseen viimeisenä ja jonka tärkein tehtävä oli tehdä matikan tehtävät, jotta muut saattoivat ne kopsata.

Aikuisena jatkoin samaa tuttua polkua. Yritin miellyttää kaikkia ja siinä sivussa kävelin itseni ohi toistuvasti. Unohdin itseni vuosiksi. Ihan liian moniksi vuosiksi. Nyt aikuisena vasta olen huomannut itseni. Nyt vasta olen poiminut itseni elämäni sivusta, katsonut itseäni silmiin ja kysynyt, että kuka sinä olet. Mikä sinä tahdot olla?

Oman elämäni laivan kapteeni, vastasin itselleni. Se minä halusin olla ja hyppäsin laivaani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s