Kuka on tuo vieras, joka katsoo minua peilistä?

Päälaella ei ollut enää kuin pari haiventa lauantaina. Olin niin ruma, että en pystynyt katsomaan itseäni pelistä. Kävelin hetken mielijohteesta lähimpään parturiin kymmentä vaille sulkemisaikaa. Pyysin parturia ajamaan kaiken pois.

Sen pienen päätöksen hetken ajan tunsin itseni rohkeaksi. Siihen se sitten jäikin. Rohkeus. En pystynyt parturissa katsomaan suoraan peiliin. Katsoin vain itkua nieleskellen syliini tipahtelevia hiuksia.

En ole vieläkään pystynyt kuin kerran vilkaisemaan peilikuvaani. Vastaani katsoi ihan vieras ihminen. Se ei ollut minä. Se ei ollut edes nainen. Se joku katsoi minua surullisena. Sen silmissä kimalteli kyyneleet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s