Liiallinen ajattelu särkee vain päätä

Eilen tullut tuhkimotarina kosketti läheltä. Vaikka tarina oli hyvin erilainen kuin omani, se meni ihon alle aika lujaa ja syvälle. Varsinkin juuri nyt, kun ensimmäiset hiukset ovat alkaneet putoilla. Tähän saakka hiusten lähtö on ollut vain teorian tasolla mutta nyt, kun näen niitä lavuaarin reunalla, olen hämilläni. Kuinka pystyn hyväksymään itseni ilman hiuksia?

Silmiä avasi ohjelman Piian lause: ”Sinun on joko elettävä sen asian kanssa tai voit märehtiä sitä. Vaihtoehdot ovat tässä.” Näinhän se on. Elämä on täynnä asioita, joiden kanssa on vain elettävä. Tai voihan niitä jäädä märehtimäänkin. Märehtiminen ei kuitenkaan asiaa edistä eikä elämää toiseksi tee, joten sehän ei ole mikään vaihtoehto.

Onneksi en ole ymmärtänyt märehtiä sitä, että elämä olisi nyt tässä ja loppu häämöttäisi. En vielä kertaakaan ole ajatellut, että tämä olisi kuolemaksi vaikka eloonjäämisprosentti ei tosiaankan ole se ihanteellinen sata, jota toivoisi. Ainahan siellä on se punainen häntä: 5 vuoden jälkeen elossa on 89% ja siis 11%, jotka eivät ole elossa. Ja se on vain 5 vuotta. Kyllä se pistää ajattelemaan ja siksi juuri sitä ei kannata ajatella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s