Ihan tavallisia asioita

Herätysradio soittaa klo 06:45. Muistutan itseäni, että täytyy vaihtaa asemaa. Muistutan samasta seikasta joka aamu muistamatta illalla suorittaa.

7:00 suihku, lehti oven takaa, tukkaan vaahdot ja silmäys yön jättämiin uriin kasvoissa: ihan samat kuin eilen. Hyvä.

7:15 aamukahvikone käyntiin, lehti levälleen pöydälle, jugurtti, leseet, aamuteevee auki. Lääkkeet.

7:45 lehti keräyslaatikkoon, silmät päähän, tukka törhölleen ja vaatteiden arpominen: otanko mustat vai mustat farkut ja mustan vai mustan paidan. No, menköön mustilla tänään.

8:30 autohallia kohden. Huomaan, että oven magneettiläpyskä on jäänyt autoon, jonne pääsen vain hinkkaisemalla autohallin ovenpieltä juuri sillä magneettiläpyskällä, jota ei ole, koska se on autossa, jonne en pääse sitä hakemaan. Kierränpä ulostulo-ovelle kytikseen.

8:40 livahdan luiskasta halliin muina naisina. Ajan vartin matkan töihin. Parkkaan.

9:00 sähköpostien katsastus, vastaamisia. Kolme ongelmaa. Roska, roska, roska. Kahvia.

9:30 uusi ongelma asiakkaalla. Kiire. Hämmästelyä. Ratkomista. Ratkaisun ylpeyttä tuntiessani en huomaa vatsan kurnimista. Huutaa aamupalaa. Tai ne on ne leseet, nyt ne puhuttelee.

11:00 lounas: kaurapuuroa. Suola on loppunut kahvihuoneesta. Puuro maistuu sateeseen unohtuneelta edellissyksyn villasukalta. Vatsa kiittää.

11:15 sähköpostia. Kohteliaisuuspäissäni kirjoittelen kohteliaasti ja viilaan pientä vitsintynkää väleihin. Vastaukset ovat yhtä kohteliaita. Saan asiani ajettua.

13:00 rupattelua työtoverin kanssa.

13:05 puhelin soi, näyttää tulevan Englannista. Onneksi puhuu suomea. Silti en ymmärrä. Puhuu tekniikkaa.

13:15 yritän edelleen ymmärtää.

14:00 ongelma ratkaistu. Työtoveri tuo kakkua viran saamisen kunniaksi.

14:15 kakku oin hyvää.

15:00 vieras Hollannista. En jaksaisi ymmärtää. Onneksi ei puhu tekniikkaa.

15:30 haen kollegan apuun ymmärtämään. Kiva ohjelma. Ostaisin.

16:00 vielä ehtii kolme sähköpostia lähettää. Aamun kohteliaisuusmoodi on jäänyt päälle.

17:00 autoon, kauppaan. Leipää, jugurttia, kaurapuuroaineksia. Vatsa kurnii.

18:30 mieleen välähtää kuva viikonlopun illan kuiheesta: lähiön lämmintä ja pimeää syysyötä puhkoo kävelytien valot. Järvi ottaa kuutamon kuvaa pintaansa. Edestäpäin kuuluu nuorisomölöä. Kävelytien leveydeltä lähestyy joukko keskenkasvuista poikaa, joiden miehuusuho on korkeimmillaan. Pelon häivähdys käväisee rinnassa. Pitäisikö väistää. Juuri silloin kajahtaa takanani jyhkeä bassoääni:

Laps´ Suomen ällös vaihda pois sun maatas ihanaa! Sill´ leipä vieraan karvast´ ois ja sana karkeaa. Mä kohta vihastun ja silloin ei oo kellään kivaa

Nuoriso hiljenee hämmentyneenä. Rauha laskeutuu lähiöön.

18:40 hymyilen. Maailma on ihan hyvä paikka.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s