Kehtaako tätä nyt edes myöntää

Ensimmäisestä sytkyhoitokerrastani on nyt kulunut neljä vuorokautta. Ihan hyvin on mennyt, kiitos kysymästä. Epäilin lauantaina, että minuun on laskettu pelkkää suolavettä, kun sitä odotettua Duracell-pupua ei näkynyt kylässä. Olisi ikkunat kaivanneet pesua kyllä.

Vähän nyt jopa nolottaa tuottaa pettymys kaikille vointikyselijöille, joiden ääni tursuaa empatiaa. Olisi niin kivaa kääriytyä sohvan nurkaan rypemään itsesäälissä ja voidella itseään empatian tuoksuisella ruusuöljyllä. Mutta ei. Ainoat oireet ovat olleet jalkojen lievä pistely, nilkkojen levottomuus, unettomuus ja kova vatsa.

Kova vatsa! Ole tässä nyt filmaattisesti käsi otsalla, katse kaukaisuudessa, kohtalokkaan kalpean sairas, kun ei ole esittää yhtään mediaseksikkäämpää sivuvaikutusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s