Huomenna alkaa eräänlainen matka

Otin äsken ensimmäisen satsin kortisoneja. Niitä nyt kolmen päivän aikana hevoskuuri. Pitäisi estää pahoinvointia mutta teettävät kuulemma sivuvaikutuksena Duracell-olon. En pane sitä pahakseni. En tosin pidättele hevosiakaan. Mutta olen toki varuillani. Jos se iskee, niin minulla on suunnitelma valmiina: siivous ei olisi pahitteeksi.

Huominen ensimmäinen hoitojakso syöpätautipolilla jännittää. Mutta kutkuttavasti. Niin kuin uuden edessä aina jännittää. Ei pelota. Utelustuttaa enemmänkin. On kihelmöivän odottava olo: nyt se vihdoin alkaa. Kohta voin alkaa käyttää peruukkia, joita minulla on nyt kaksi. Rakas työkaveri tuo omansa. Toinen toi jäljelle jääneet pahoinvointilääkkeet. Loput halailevat, katsovat silmiin ja sanovat, että ei sun tarvi olla rohkea, ajattele nyt vain itseäsi. Minulla on ihan paras työporukka. Ja ehkä epäonnisin: kuinka monessa työpaikassa 30% työntekijöistä on sairastanut syövän? Minulla on siinä mahtava henkilökohtainen tukiverkko.

Odotan huomista kuin lapsena koulun joulujuhlanäytelmän alkua: miten pärjään, osaanko olla, kestänkö. En kai vaan ole onnistunut pettämään itseäni oikein huolella. Pitäisi kai tässä nyt vähän pelätä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s