Kolmen kuukauden kasvupyrähdys

Huomaan menneiden kolmen kuukauden muuttaneen minua. Minähän olen ollut se, joka olen murehtinut omat, naapurin, sukulaisten, työkavereiden, niiden lapsien, asiakkaiden, kummin kaimojen, Prisman kassan ja naapurirapun kyttääjämummun mielenterveyden tilan ja asiat. Menneet ja tulevat. Tapahtuneet ja mahdollisesti tapahtuvat. Ja niitä tehtyjä ja tekemättömiä töitä olen tietysti ennen kaikkea murehtinut yökaudet. Enää en murehdi.

En edes hermostu enää. Ei lähde kiperää postia enää minulta, kun asiat on tehty minun mielestäni väärin. Väärinhän ne tehdään edelleen mutta enää en välitä. Onko tämä nyt sitä ihmisenä kasvamista.

Paitsi että edelleen ehkä vähän ottaannun, kun minua päin kävellään. Jonain päivänä jään paikalleni seisomaan enkä väisty. Katsotaan, kenen pokka kestää kävellä päälle. Töissä sanoivat, että se johtuu siitä, että ne ei huomaa, että siinä on edessä 156 senttiä ihmistä, kun ne katsoo yli. Voi olla. Ehkä minun täytyy kasvaa ihmisenä vielä vähän lisää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s