Kolmen päivän kokemuksella

Leikkauksen jälkeistä elämää on nyt takana kolme päivää. Nyt onkin siis aika antaa kokemuksen syvällä rintaäänellä käytännön vinkkejä, joilla pääsee elänän syrjästä kiinni. Minulle näitä ei annettu, joten oletan, että ei monelle muullekaan.

Keväällä, kun makoilin toimettomana olkavarsi sidottuna sängyssä, katselin aikani kuluksi TV-shoppia ja tilasin Genie Bra -rintaliivit. Tilatessani en aavistanut, että niille tulisi tällainen käyttö. Ovat nimittäin paremmat kuin älyttömän hyvät proteesiliivit. Proteesin voi pujottaa liivin taskuun ja vuori on hellää puuvillaa. Jos kokosi on 85 C ja paitasi ovat kokoa M, osta XXL-kokoiset liiivit, usko tai älä.

Etukäteen kannattaa kysyä riittävän monelta ihmiseltä, antaako sairaala matkamuistoksi proteesin. Älä usko ensimmäistä, äläkä vielä toistakaan. Varmista. Tampereella ei saa vaikka toisin sanottiin. Tilaa siis etukäteen Respectasta ensiproteesi. Pujota valmiiksi proteesi liiviin ja ota systeemi mukaan sairaalaan. Älä usko neuvoja, että voit sitten hankkia Syöpäsäätiöltä proteesin ja liivit. Sinulla ei ole voimia lähteä puolituisena hankkimaan proteesia. Ei todellakaan ole. Kun ne ovat valmiina, olet itsekin valmiimpi. Elämässä on ihan riittävästi vaikeuksia muutenkin leikkauksen jälkeen.

Liikkumista ulkona vaikeuttaa tietenkin suuresti myös dreenit, joita kantelet mukanasi viikon verran. Sairaalasta annetaan niitä varten valkoinen muovikassi, koska säästösyyt. Melko epätodellinen olo oli asioida apteekissa heti sairaalasta päästyä veripusseja täynnä oleva muovikassi kädessä, oksennus kurkunpäässä ja tuskanhiki otsalla. Dreenien kanniskeluun on ratkaisu: Marimekon yksihihnainen olkalaukku on oivallinan. Minulla sattui olemaan käyttämätön mustavalkoinen Clover, joka löysi paikkansa nyt. Kun hihnan virittää oikean pituiseksi, niin T-paidan alta pujahtavat letkut piiloutuvat nätisti kassiin. Sopivan kokoiseksi viritetty proteesi (siinä on vanua, jota voi lisätä ja poistaa koon mukaan) ja istuva liivi sallivat jopa rintojen välistä kulkevan olkalaukun hihnan.

Arpi, se arin kohta. Sekä fyysisesti että henkisesti. Älä pakota itseäsi katsomaan sitä. Katso vasta, kun siltä tuntuu. Ei ole mikään pakko kiduttaa itseään. Arpi on kuitenkin se, joka paranee helpoiten. Herkin alue on korvien välissä, joten vaali ja helli sitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s