Kun kohtaa pahimman pelkonsa

Kotikotona meillä asui vuokralla yläkerrassa nuoripari. Rouva oli niin nuori, että oli tarvinnut presidentin luvan päästäkseen naimisiin. Niin minulle kerrottiin, tiedä sitten. Heille syntyi poika ja hetikohta sen jälkeen nuori rouva sai tietää sairastavansa rintasyöpää. Hän kuoli melko pian sen jälkeen. Muistan aina, miten järkyttynyt tuore isä oli hautajaisissa pieni vauva sylissään. Siitä asti olen pelännyt rintasyöpää. Enemmän kuin mitään. Koskaan.

Kun ensimmäisen kerran sairastuin syöpään, olin varma, että sairastuin juuri siksi, että pelkäsin sitä. Jostain syystä olin varma, että pelko toteutti itsensä.

Nyt kun elän pelkoani toista kertaa, on olo kuin pyörremyrskyssä. Ensin myrsky sieppasi minut ja pyöritti pari kuukautta. Juuri kun pääsin keskipisteen suvantoon viime perjantaina, kun dreenit poistettiin ja olo oli toiveikas, jouduin uudestaan pyörteeseen. Jostain lapsellisesta syystä oletin, että vaikka näen myrskyn ympärilläni, en muka joutuisi siihen enää. Vaan ei

Elokuussa alkaa sytostaattihoidot.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s