Luopumissurutyötä

Nämä kuluneet kaksi viikkoa siitä, kun taivas alkoi pudota niskaan, tuntuvat kolmelta vuodelta. Ihmisen pää on oivallisesti suunniteltu. Kun on sukellettava mustaan veteen, siihen sitten sopeutuu siinä ajassa kuin annettu on. Kun vaihtoehtoja ei ole. Kaikki muu väistyy ja tilaa jää juuri niin paljon kuin sitä tarvitaan. Ihminen kestää sen, minkä kestää ja loput valuvat kuin vesilinnun selästä kesäsade.

Raskaana olevat näkevät vain isoja mahoja. Rakastuneet näkevät rakastuneita pareja kaikkialla. Rintasyöpään sairastunut näkee tissejä joka puolella. Uutistenlukijan, meteorologin, aamuteeveen sohvalla istuvan asiantuntijan, kadulla vastaan tulevan satunnaisen ohikulkijan, kokouksessa pöydän päässä istuvan puheenjohtajan ja kaupan kassan puheista, kasvoista ja sanomasta en kuule mitään. Näen vain niiden rinnat. Niidenkin, joilla ei rintoja ole. Kysykää minulta kenen tahansa tisseistä, voin kertoa millaiset ne on.

Älkää siis katsoko karsaasti sitä naista, joka tuijottaa tissejä. Sillä voi olla rintasyöpä ja se tekee luopumissurutyötä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s