Miksi juuri minä?

Normaali mammografia-aika tiistaina 15.5. Menen iloisin mielin. Tämähän on normaalia touhua: käydä kerran vuodessa mammografiassa. Ikävää mutta järkevää. Järkevät asiat ovat yleensä ikäviä.

24.5. torstai: Kutsu uusintakuvaukseen tuli liian nopeasti. Paniikki. Kädet vapisten avasin kirjeen. Havaittu rakennehäiriö.

29.5. tiistai: Uusintakuvauksissa näen itsekin, että oikeassa rinnassa on ainakin 5 valkoista läikkää. Otetaan ultaäänikuvat. Läikät ovat sentti kertaa puolitoista -kokoisia kasvaimia. Otetaan paksuneulanäytteet. Minulle ei anneta juurikaan toivoa. Itken autossa puoli tuntia. Ajan kotiin mutta en muista kahdesta seuraavasta päivästä mitään.

1.6. perjantai: Patologin vastaukset: Valitettavasti se on syöpä, astetta 1-2. SYÖPÄ. Sana kiipeää tajuntaani hitaasti.

2.-3.6. viikonloppu: Itken suurimman osan ajasta. Näen vain rintoja, luen vain uutisia kuolemista. Valvon yöt ja möröt seisovat sänkyni vieressä.

4.6. maanantai: Kirurgin kommentti: ”Multifokaalisessa rintasyövässä ablaatio on ainoa vaihtoehto.” Suomeksi: koko rinta poistetaan. Koko. Rinta. Sädehoito. Sytostaattihoito. Tukka lähtee. Itken töissä vähän väliä.

Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun taivas putoaa niskaan. Kerran se jo putosi mutta pääsin vähällä, tehtiin kaunis osapoisto. Luulin, että olen täyttänyt osani rintasyöpätilastoissa. Mutta ei.

Seulonnoissa käyneistä naisista pahanlaatuisia kasvaimia löytyy vain 0,6 prosentilla kuvatuista.

Miksi juuri minä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s